International 1046

International 1046 edusti aikalukunsa loppuunsa asti uusien saksalaisiin 6-sylinterisiin traktorisarjojen saranaa keväällä 1971. Sen muotokieli osoitti siirtymää kohti jämerää maskuliinista ilmettä, ja nelikulmaiset ajovalot toivat käytännöllisyyden näkyviin. Tämän mallin sydän sykki 5,9-litraisella D-358 -moottorilla, joka tarjosi vakuuttavan 110 hv nimellistehon ja 362 Nm väännön Suomen markkinoille. Vaihteisto oli ZF:n valmistama, alun perin 12+5, ja myöhemmin laajennettavissa 16+7-vaihteistoksi. Perusvarusteisiin kuului kovaotteinen OR: 540/1000 voimanulosotto sekä kaksi ulkopuolisen hydrauliikan hallintaventtiiliä, jotka yhdistettynä Boschin pumppuun (38 l/min) mahdollistivat luotettavan tehojakautumisen työvaatimusten mukaan. Vuosiin 1976 asti Suomessa käytettiin Turla-ohjaamoa, joka piti melutason ja näkyvyyden tasapainossa nykyaikaisemmien standardien alla, mutta tarjosi samalla työskentelyn selkärangan.

Pääominaisuuksina 1046 tarjosi vaikuttavia teknisiä etuja: 6-cylindriä sekä laajennettavat 12+5/16+7-vaihteistot, jotka mahdollistivat laaja-alueisen työskentelyn sekä matalakulkuisen väännön hyödyntämisen tasa- ja puskuryhmissä. Nostovoima vaihteli noin 3000–3650 kg riippuen varusteista, ja perävaunusovelluksissa tukemana käytettiin hydraulisesti ohjautua järjestelmää, jonka hydraulituotto oli 38 L/min ja paine noin 175 bar. Traktorin kokonaismassa nelivetoisena oli noin 4600 kg, mikä kuvasti sen rakennetta ja vakaata työskentelyä kovissakin olosuhteissa. Ohjaus oli hydrauli- tai hydrostaattisesti toteutettu, ja jarrut olivat rumpujarruja, jotka yhdessä suuremman tonnin luokan kanssa tarjosivat luotettavan pysähtymisen käytännön työssä.

Nykymarkkinoilla International 1046 on havaittavissa nostalgian ja koetun luotettavuuden nimeämällä: se on harvinainen, mutta haluttu kohde erityisesti itsensä toteuttajien ja klassikkotraktoreiden kokoelmissa. Valikoimissa on sekä huippu- ja käytettyjä osia että kokonaisuuksia, joiden hinta ja kunto vaihtelevat, mutta tekninen kiinnostus ei ole hiipumassa. Vuodet 1971–1978 sekä vaihtoehtoiset etu- ja takapyörä-alustat heijastelevat kasvavaa vetovoimaa ja kunnioitusta klassikkotason rakentajille, kun ihmiset etsivät edelleen luotettavaa vanhan koulukunnan voimaa, joka kestää sekä työ- että näyttelytilojen paineet.